Äkkiä poika katoaa. Tiina ja Emil ovat tulleet bussilla Helsingin keskustaan ostamaan verhoja, mutta hetkessä Tiina kadottaa kolmivuotiaansa. Lähistöllä ei näy kuin kohmeloinen juopporemmi. Ja yhden remmiläisen sylissä istuva pieni poika, joka halaa miestä innoissaan.
– Isi. Isi on täällä!
Halaushetken päätteeksi äiti ja poika hyvästelevät miehen. Äiti on tyytyväinen, ettei mies ollut kännissä vaan krapulassa. Poika on onnellinen, että sai törmätä isäänsä tällä tavalla yllättäen.
Molemmat huomaavat, että pojan toppapuku on kostunut ulkopuolelta ja haisee virtsalle, mutta kumpikaan ei sano mitään. Kotona äiti laittaa puvun vaivihkaa pyykkikoneeseen.
”Elämäni suurin rakkaus”
Se oli menoa sen tien. Kesä 2004 oli kääntymässä syksyyn ja päivä iltaan, kun kolmikymppinen Tiina pelmahti tyttöporukan kanssa kalliolaiseen ravintolaan. Tarkoitus oli jatkaa vielä keskustaan, mutta muiden tyttöjen lähtiessä Tiina istui yhä pöydässä. Syitä oli paljon. Siniset silmät, sympaattisuus, kulttuurisuvun vesan kohteliaisuus, elämää nähneen miehen syvällinen ymmärrys ja keskustelutaidot.
Pariskunta muutti nopeasti yhteen. Rakennusmiehen ja sosiaalialan ammattilaisen perhe-elämä asettui sopuisasti uomaansa. He kävivät raveissa, ulkoilivat ja harrastivat ruoanlaittoa. Seuraavana kesänä he katselivat merenrantaan pesiytynyttä sorsapariskuntaa, Amandaa ja Ruudolfia, jotka oppivat tulemaan paikalle aina pariskunnan iltakävelyn aikaan. Mies piti huolen perjantaisesta siivouspäivästä, vei matot ulos ja imuroi. Tiinalle jäi pyykkivastuu.
Mies oli heti suhteen alussa kertonut olevansa alkoholisti, jolla on menneisyydessään asunnottomuutta ja päihteisiin liittyviä vankilatuomioita.
Hän oli kuitenkin ollut jo useamman vuoden selvinpäin, eikä menneisyys näkynyt arjessa. Vanhat kaveritkin olivat jääneet. Yhden tyttären yksinhuoltajana pari vuotta elänyt Tiina ei nähnyt mitään syytä olla heittäytymättä suhteeseen. Päinvastoin. Tiina, joka ei ole koskaan ollut perso alkoholille, nautti päihteettömästä elämästä. Hän iloitsi viikonlopuksi tuoduista kukkakimpuista ja suklaasta, tyynyn alle piilotetuista korupaketeista ja kahvipurkkiin sujautetuista rakkausviesteistä.
– Elämäni suurin rakkaus, hän sanoo.
– Nyt se tuntuu absurdilta, mutta silloin hänen kanssaan oli aina turvallinen olo. Häneen pystyi nojaamaan missä tahansa asiassa.
Lue lisää: Oletko rakkausriippuvainen? Nämä merkit paljastavat vaarallisen takertumisen
Lapsen syntymä muutti kaiken
Reilun kahden vuoden seurustelun jälkeen syntyi Emil. Toivottu ja odotettu Emil, joka vietti elämänsä ensimmäiset tunnit isänsä sylissä sillä aikaa kun äiti toipui leikkauksesta. Isästä ja pojasta kasvoi tiivis kaksikko. Isä nousi yöllä syöttämään ja vei poikaansa jo alle kaksivuotiaana linturetkille ja eläimiä katsomaan.
Ennen Emilin syntymää isä oli ehtinyt aloittaa sosiaalialan opinnot, jotka etenivät hyvin. Työt, opinnot, huoli elannosta, valvominen ja vastuu lapsesta alkoivat kuitenkin painaa niin paljon, että hän halusi antabusta alkoholittomuutensa tueksi. Hän koki olevansa myös masentunut ja sai masennukseen lääkkeet. Se ei kuitenkaan riittänyt, sillä kesälomareissulla mies yllätti Tiinan täysin ja ilmoitti haluavansa erota. Lapsi oli alle kaksi.
Jälkikäteen Tiina tajusi, että siten mies petasi itselleen mahdollisuuden juomiseen. Se alkoi kaksi kuukautta pois muuton jälkeen. Pian tämä oli juonut itseltään niin kodin, työn kuin opiskelutkin.
Samalla paljastui myös pimeä puoli: päihtyneen raivo ja aggressiivisuus. Poliisit saattoivat hakea miehen parikymmentä kertaa viikossa Tiinan oven takaa. Kerran tämä pahoinpiteli Tiinan. Edes lähestymiskielto ei auttanut. Puolen vuoden jälkeen Tiina ja lapset muuttivat salaiseen osoitteeseen. Tiina oli raivoissaan. Mies valitsi viinan hänen ja perheen sijaan. Petetyn naisen raivo alkoi laantua, kun salaisessa osoitteessa oli aikaa ajatella.
– Viina voitti minut. Mutta vaikka mies teki päätöksensä selvinpäin, hän sairastaa kammottavaa sairautta eikä tehnyt päätöstään pahantahtoisesti. Kukaan ei lähde katuojaan ehdoin tahdoin. Mutta aikaa tämän ymmärtäminen vaati.
Lue lisää: Alkoholismistaan kirjoittanut Kalle Lähde: Raitistumisen jälkeen oli tulla ero
Entisen miehensä edunvalvojaksi
Mies on nyt asunut kadulla neljä vuotta. Hän elää varastetuilla nakeilla. Päihteensä eli käsidesin hän varastaa julkisista vessoista. Hän polttaa maasta poimittuja tupakantumppeja. Yöt hän nukkuu joko ulkona, rappukäytävässä tai putkassa. Kaksi vuotta sitten nuorisoporukka pahoinpiteli hänet niin, että seurauksena oli aivovamma. Sen jälkeen hän ei ole osannut hoitaa raha-asioitaan tai hygieniaansa. Lähimuisti on mennyt. Usein Tiina on tavannut hänet kadulta ulosteet housuissa. Intohimoinen kokkaaja ei saa edes hellaa päälle.
Tiinasta on tullut entisen miehensä edunvalvoja. Hän on hoitanut miestä katkoille ja sieltä jatkohoitoon sekä järjestellyt raha-asioita. Ainut asia, jonka mies muistaa, on
Tiinan puhelinnumero, ilmeisesti se on hänellä näppimuistissa.
Tiina saa yleensä puhelun kerran päivässä aina kun mies saa lainattua joltain ohikulkijalta puhelinta. Ja jos soittoa ei vähään aikaan kuulu, Tiina huolestuu ja lähtee etsimään. Monta kertaa Tiina on tehnyt päätöksen, että nyt hyysääminen ja auttaminen loppuu. Etenkin, kun mies on humalassa ilkeä ja uhkaava.
– Mutta sitten mieli taas muuttuu. Minulla on kaikki hyvin. Minkälainen ihminen olisin, jos en auttaisi, vaikka pystyn. Ja mitä sanoisin pojalle, jos hän aikuisena kysyy, mikset sinä tehnyt mitään.
Lue lisää: Onko läheiseni psykopaatti?
Poika ikävöi isäänsä
Valtaosalla asunnottomista ei ole mitään yhteyksiä lapsiinsa. Tiinasta Emilillä on oikeus isäänsä.
– Vaikka välillä ärsyttää ja raivostuttaa, yritän ymmärtää, kuinka tärkeä yhteys isän ja pojan välillä on. Hän on pojan vanhempi kuten minäkin. Olisi maailman helpoin juttu saada poika vihaamaan isäänsä puhumalla isästä halveksivasti.
Tiina on puhunut pojalleen isästä mahdollisimman rehellisesti. Poika osaa kertoa, että isiä ei voi tavata koska isi juo alkoholia, ja sen takia isistä
tulee hassu, eikä isi muista mitään.
Mutta isi on silti hänen isinsä. Emil ei ole koskaan nähnyt isäänsä humalassa, ja ainoastaan sen yhden ainoan kerran kadulla krapulassa. Tapaaminen onnistuu ainoastaan katkolla tai päihdehoitokodissa. Viime marraskuussa Emil kirjoitti isänpäiväkorttiin, että isi on kiltti ja kiva.
– Sitä muistoa haluan vaalia. Pojan ei tarvitse tietää örveltävästä päihdevammaisesta. Toisinaan tulee ikävä. Sitten puhumme isistä ja katsomme valokuvia.
Kotiinsa Tiina ei miestä ota. Viime jouluna Tiina tosin otti riskin ja kutsui miehen perhejuhlaan. Se oli tärkeää pojalle, ja kaikki sujui hyvin.
Lue lisää: Kun kaukosuhde raastaa, ota tekniikka avuksi – 7 vinkkiä ikävän torjuntaan
Onko kodittomalla ihmisarvoa?
Tiina on nähnyt, kuinka mielivaltaisesti tukea tarjoavissa laitoksissa moniongelmaisia kohdellaan. Kielenkäyttö on tylyä.
– Tässä yhteiskunnassa on kovat asenteet. Nöyryyttäminen ja vallankäyttö on hämmästyttävän yleistä, vaikka ihminen on niin pohjalla, ettei sen alemmas pääse. Olen vienyt miehelle lääkkeitä, kun hän on ollut pakkasessa keuhkokuumeessa eikä mikään sairaala ota häntä vastaan. Tuleekohan ihmisestä peto, kun siihen on mahdollisuus?
Miestä on sanottu useaan kertaan toivottomaksi tapaukseksi.
– Se tuntuu pahalta. Hän on myös pienen pojan isä.
Tiinasta mies kuuluu yhteiskuntaan siinä missä muutkin. Kun entinen pariskunta törmäsi toisiinsa sattumalta kaupungilla, Tiina pyysi miehen mukaansa kahvilaan. Mies vastusteli ja vetosi ulkonäköönsä ja sanoi haisevansa pahalle. Mutta Tiina tarjosi kahvia ja pullaa. Muut asiakkaat katsoivat pitkään.
– Sanoin, että katsokoot, meillä on oikeus olla tässä. Halusin nostaa hänen ihmisarvoaan. Muillakin kuin niillä, joilla on läppärit ja hienot vaatteet, on oikeus elää täällä.
Tässä haastattelussa Tiina haluaa kuitenkin esiintyä keksityllä nimellä. Hän ei häpeä entistä miestään, vaan on huolissaan lapsistaan. Kiusatuksi joutuu vähemmästäkin. Pääsisikö asiantuntijatehtävissä työskentelevä asuntovelallinen yksinhuoltaja helpommalla, jos hän lopettaisi hyysäämisen?
– En tiedä, olisiko minulla enemmän voimia muuhun, jos olisin jättänyt huolehtimatta. Epäilen. Luen paljon ja liikun. Minulla on myös paljon sosiaalista turvaverkkoa. Elämä lasten kanssa on balanssissa. Jossain vaiheessa haluaisin löytää uuden rakkauden.
Usein miestä katsoessaan Tiina miettii, onko tämä se sama ihminen, johon hän rakastui, jonka kanssa hän eli. Mutta sitten likainen ja vapiseva mies huomaa – jälleen kerran – avata Tiinalle oven tai kysyä vilpittömän huolissaan kuulumisia. Ja Tiina näkee hänet taas.
Juttu on julkaistu Annassa 16/2012. Tiinan ja Emilin nimet on muutettu.
Lue lisää: Huumeet jättänyt ja rakkauden valinnut Jukka Orma: ”Olen vaimolleni elämäni velkaa”
The post Tiinan lapsen isä asuu kadulla: Poika osaa kertoa, että isiä ei voi tavata, koska isi juo alkoholia appeared first on Anna.fi.